Halloween Hike 6.11.2010
Halloween Hikelle lähti lopulta 12 talsijaa ja perille saakka pääsi kuusi! Kävelyaikaa kului reilut 13 ja puoli tuntia ja taukoja vietettiin nelisen tuntia. Matkaa tuli mittariin peräti 70km!
Keskimääräinen liikkeelläolonopeus oli n. 5,2km/h eli n. 11:35min/km. Muistaakseni puolimatkassa keskinopeus oli 5.3km/h tai 5.4km/h eli pikkiriikkisen hidastuttiin loppumatkasta mutta siitä suuri osa menee suoraan pimeyden ja mutaisen reitin piikkiin. Kokonaisliikkuma-aika oli n. 13h 37minuuttia. Taukoiltua tuli siis nelisen tuntia päivän aikana. Noususumma oli melko tarkkaan 1000 metriä eli sen verran tuli ylämäkeä kuljettua.
Kaavioita: Nousukäyrä Nopeus kilometreittäin
Joidenkin mukana olleiden kokemuksia:
Lähtöryhmä Äänekoskella:
Ryhmän jäännökset perillä Jyväskylässä (edellä juossut Mika puuttuu kuvasta):
Osallistujien kertomukset
Seuraavassa on luettavissa kävelyn kokemuksista useimpien mukana olleiden näkemykset.
Tommi Lahtonen
Valmistauduin sairastamalla pienen lentsun eli en tehnyt pariin viikkoon juuri mitään liikunnallista. Varusteiksi otin tuttuja kamppeita eli salomonin juoksurepun, hiihtotrikoot ja kerraston paidan ja päälle vielä pitkähihaisen paidan. Päässä oli hiihtopipo ja kädessä hiihtohanskat ja jalassa salomonin XA Pro 3d XCR -lenkkarit. Lisäksi mukana oli kävelysauvat. Varusteet toimivat muuten erinomaisesti mutta kengät on jo käytetty puhki eivätkä pidä vettä kovin hyvin -> jalat kastuivat ja piti siirtyä muovipussivirityksiin. Vaatetus oli oikeastaan erittäin hyvä koska sain vältettyä hikoilun täysin eikä juomavettäkään sitten kulunut kuin puolisentoista litraa.
Reissu lähti liikkeelle ihan mukavasti vaikka pieni suunnistuspummi tehtiinkin heti alkumatkasta. Suolahdessa sattui ensimmäinen kämmi, kun en komentanut sairastunutta Tainaa Suolahden bussiin vaan annoin hänen lähteä kipeänä kävelemään liian pitkää etappia varsinkin, kun muistin seuraavan mahdollisen bussin ajan väärin... Metsoreittiä edettiin ja huoltotaukoja pidettiin aina silloin tällöin. Eväätkin maistuivat. Mukana oli voileipiä, kuivahedelmiä, lusikkaleipiä ja turkinpippureita. Varjolan tilan kodalla piti laittaa muovipussit ja kuivat sukat läpikastuneisiin kenkiin. Peurungasta lähtevään raatobussiin tuli pieni kiire ja samassa hötäkässä Viivikin pääsi eksymään.
Pimeä laskeutui kun jatkoimme matkaa Peurungasta. Porukka oli hieman kutistunut mutta kulki silti vielä reippaasti. Vauhti hidastui hieman enemmän mitä hoksasin ja laskin hieman liian tiukoille aikataulun Vihtavuoren raatobussiin ehtimisille. Akillisjännevaivainen Viivi ja huonoista kengistä kärsinyt Johannes saatiin kuitenkin ajoissa kyytiin.
Vihtavuoren jälkeen vasta alkoikin varsinainen kävely. Liukastuin Vihtavuoressa ja meinasin venäyttää nilkkani ja varmaan samalla täräytin hieman oikeaa lonkkaa, joka nyt pikkuisen kiukutteli. Myös matkan pituus alkoi jo selvästi tuntua jalkojen lihaksissa, jotka eivät enää olleet erityisen innostuneita kävelystä. Pienet hölkkäpätkät tuntuivat hyviltä.
Pidimme taukoja kaikilla laavuilla ja kodilla joita reitille osui. Ampujien majalla jo ehdimme juhlia, että nyt päästään valaistua ulkoilupaanaa eteenpäin ja sitten nekin valovat sammuivat juuri ennen matkan jatkamista. Seuraavalla pätkällä tulikin seuraava kämmi, kun kävelimme 50min yhteen putkeen ilman taukoa. Olisi pitänyt pysähtyä aiemmin... Seppälänkankaalta selvisimme pienen metsäpolkupätkä kautta Palokkajärven rantaan ja sitten olikin tuttua taivalta kotiin asti!
Yllättävän hauskaa oli talsia näin pitkä pätkä. Aikakaan ei käynyt pitkäksi kuin ehkä aivan viimeisillä kilometreillä Seppälänkankaan teollisuusalueella. Lähes koko ajan riitti ryhmässä juttua ja pulinaa.
Muistettavaa: uudet kengät hankintaan, muovipusseja pitää olla useammat mukana (ok, nyt oli mutta yksi pari piti lainata Sinille), Varsinkin loppumatkasta täytyy huolehtia tiuhasta taukorytmistä, vaikka oma ja muiden ajatus ei enää juokse siinä vaiheessa parhaalla tavalla, varustelistassa on korvattava sana päähine sanalla pipo.
Tällä hetkellä jaloissa tuntuu normaalia väsymystä plus oikean jalan jalkaterä on jostain syystä kipeä. Oma kävelyennätys tuli tehtyä. Selvästi huomaa, että kävely on oma lajinsa johon ei auta juoksu tai muut lajit. Juoksemalla olisi ollut itelle paljon helpompi reissu.
EK
Ilmoittauduin Halloween Hikelle kaverin vinkistä viikon varoitusajalla.Seuraavana päivänä aioinkin jo perua ilmoittautumisen, mutta lopulta se jäi tekemättä, vaikka kaveri peruikin oman lähtönsä.
Koko matka tuntui ajatuksissa kovin pitkältä, sillä pisimmät päivämatkat kävellen (<20 km) ovat tähän asti tainneet tulla matkoilla ja reilatessa. Valmistautuminen nojautui siis kesän jälkeen uinahtaneeseen peruskuntoon,vaikka kävinkin virittäytymässä sunnuntaikävelyllä Kanavuorella ja parilla
iltalenkillä.
Oman peruskunnon plussa on tottuminen pikku kimulista asti metsäretkiin, erityisesti hillajänkiin. Varsinaisia kävelyvaelluksia (3-4 pv) on taustalla kolme, ja muutamana talvena olen keskenäni samoillut vaellussuksilla peräpohjalaisia jänkiä (päiväretkiä). Mikään himohaikkaaja en siis todellakaan ole.
Retkiolosuhteista en ymmärtänyt olla moksiskaan - lumi oli sataessaan jokseenkin kuivaa, vaikka sulikin kenkien nokille aika tavalla. Tuultakaan ei pahemmin ollut.
Varusteista mainostan Eccon Receptor Xtreme Viking -kenkiä, joiden gore-tex -pinnoitteesta ei 3,5 pitovuoden jälkeen ollut kyllä enää tietoakaan, mutta joissa ei syntynyt ensimmäistäkään rakkoa, hiertymää tai painetta mihinkään. Softshell-takin alle sipaisin lyhythihaisen ja pitkähihaisen juoksupaidan, jalkaan tekokuituisen ("teknisen") kerraston housut ja vaellushousut. Päähineenä "muka-buff", tarvittaessa lisäksi fleecepipo. Repussa oli varalta kuoritakki, taukopaita ja parikin vaihtopaitaa.
Selkääni nostin Boblbee-repun, joka matkaillessa on varsin käypä, mutta vaelluksia varten takuulla turhan painava. Kantotekniikka on kuitenkin toimiva ja tavaraa mahtuu varmasti tarpeeksi (käytössäni hitusen isompi malli). Taapertamista helpottivat kävelysauvat.
Eväänä oli ruispaloja, suolapähkinöitä, k. viikunoita, pari omenaa, pari suklaapatukkaa ja merisuolaa. Kaikille oli käyttöä ja kaikkea oli riittävästi. Vettä kului 1,5 litraa.
Reissulla pakkasin olemaan ryhmän jumbona tuon tuosta, mutta tuntuman hakeminen omaan kävelyyn lihasten väsyessä ja niveliä kuulostellen oli
aivan positiivista. Erityisesti nousuissa piti kiinnittää huomiota siihen, millä lihaksilla työt tekee. Välillä tepsuttelin "jänkätyylillä" eli pepaa alas ja polvia koukkuun, loppumatkasta oli jo helpompi nulkata (hölkätä poromaisesti) erityisesti alamäet.
Matka taittui yllättävän helposti, vaikka kyllähän se tuntui jaloissa. Ilman takkiakin pysyi kävellessä lämpimänä, eikä kylmäkään tullut. Sukat vaihdoin kerran ja lisäsin myös muovipussit. Kolmannet vaihtosukat ja evästä oli mukana jatkaa asti, mutta hyppäsin raatobussiin Peurungasta Jyväskylä cityyn.
Viikon varoitusajalla 37 km passasi minulle. Vaikka mieliala olilopettaessakin vielä jatkamisen kannalla, järki toppuutti, sillä urakka oli aivan uutta nivelille ja koko eukolle. Bussimatkalla jalat ehti kangistua melkoisesti. Kun kännykän akkua ei tarvinnut enää säästää hätätapausta varten, panin napit korville ja "rytmimusiikin" (Roisin Murphy) tahdissa lämpenin kävelemään vielä Mattilanniemeen ja Korkeakoskenlahden ympäri. Kaikkiaan päivän aikana tuli siten taaperrettua 42km.
Illalla jalat olivat ihan tattis ja hirvitti vieläkö seuraavana päivänä nousen ylös. Hieroin jalat lämmittävällä voiteella, varasin vesipullon ja sauvat (sic!) sängyn viereen ja vedin unta palloon 12 h. Aamulla tuntuikin vain kohtuullista lihasväsymystä eikä lonkatkaan kiukutelleet sen enempää kuin tavallisen vaelluksen jälkeen - eli ei se matka vaan se kannettavan tavaran määrä.
Olin todella tyytyväinen, että lähdin reissuun, ja lähtisin ensi vuonna uudestaan. Sain luottamusta omaan kuntoon, mikä on kovin tärkeää talven hiihtoretkiäkin silmälläpitäen. Syvien lihasten treenaaminen aivan ilmeisesti tuottaa tulosta pidemmälläkin aikavälillä, joten jumppanauhat -ja pallot saavat ihan huoletta olla käden ulottuvilla jatkossakin.
Seuraavalle kerralle parannettavaa: kevyempi päiväreppu, kenkien pinnoitteesta huolehtiminen + säärystimet, mieluummin liikaa vaihtosukkia kuin -paitoja.. (Syvien) lihasten kunnon ylläpitäminen/parantaminen.
Hilla Kaipainen
Valmistauduin Halloween hikeen kiireisellä, henkisesti raskaalla ja vähäunisella opiskeluviikolla, minkä huomasi nyt ainakin aivan loppumatkan unisuudesta. Siksi edellinen lenkki oli jäänyt aiempaan sunnuntaihin, jollei perjantain pikku pyrähdystä lasketa. Toisaalta luotin päähäni ja koipiini, jotka ovat sen verran tukevaa tekoa että jaksavat yleensä pitkäkestoista ja hidasta liikuntaa.
Valitsin kevyet lenkkarit kengikseni, ja valinta meni suunnilleen oikein omaan kenkävalikoimaani nähden. Kelin huomioiden olisi tarvinnut joitakin muovipusseja ja sukkapareja lisää (kastelin viidet sukat + yhdet lainasukat sekä neljä muovipussia), mutta minkäänlaisia rakkoja tai jalkaongelmia en muovipussiviritelmistä saanut. Sauvani, King camp -teleskooppisauvat toimivat hyvin (kerran toinen luisti lukostaan), sauvailutekniikassa ja voimansiirrossa käsiin vaan olisi ollut opettelemista. Kaksi pipoa kannatti, samoin kahdet päällekkäiset housut, joista toiset ohuet ja kevyet tuulihousut, fleecepaita oli turha jollei taukoja venyttänyt, toppi + kevyt paita + fleecetakki toimivat vielä illalla hyristessäkin. Heikko kohta kastuvien jalkojen ohella olivat kädet, joihin olisi tarvittu vettäpitävät käsineet tai kahdet. Reppuna ikivanha rikkinäinen tekele, jossa tavarat pääsääntöisesti pysyivät (vaikka toiset niitä noukkivatkin perästäni). Missään välissä ei ollut nälkä, vaikka puputinkin yhtenään liian runsaita leivoseväitäni, mutta loppumatkasta jogurttimakeisten maku kannusti psykologisesti. Vettä meni ainakin 1,5 l.
Alussa bussissa nuokkumisen jälkeen lähdettiin aika rivakasti liikkeelle. Matka Suolahteen meni jutellessa matkatovereiden kanssa, omapäisissä reittivalinnoissa, tunnustellessa jaksamista ja oloa sekä miettimässä edessä olevaa, jolloin motivaatiota ja tahtoa toteuttaa reissu kokonaan alkoi kertyä ihan kiitettävästi mukaan. Lumi alkoi aiheuttaa pulmia, ja otin muovipussiratkaisun käyttöön varsin varhain.
Suolahden jälkeen alkoi tulla tuttuja maastoja vastaan ja innosti talsia menneitä muistellessa. Entiselle yöpymislaavullemme ehtiessämme klo 12 maissa lumisade oli lakannut. Jaloissa alkoi tuntua selvästi muistaakseni ennen Hietasyrjänkangasta, mutta silloinkin lähinnä kosteus kismitti. Sitten epämukavuuteen tottui, kun erityisiä kipukohtia ei ilmennyt. Peurunkaa kohti astellessa nautimme hienoista maisemista, ja oma muistelu vei pidemmälle; hoksasin tehneeni rankkoja juttuja aiemminkin. Aina ei arjessa muista tärkeitäkään kokemuksia, vaan keho muistaa vaikkei tiedosta.
Ennen Peurunkaa olimme hetken kummissamme, että kuka meni mihin ja missä se bussi on, mutta raatobussiin selvisivät sitä haikailevat ja Peurungan kylpylä lämmitti meitä hetken - liian pitkän hetken, koska petollinen raukeus alkoi jo levitä, ja ulos astellessa tuntui hetken kylmältä, märältä ja ankealta, kunnes mieli voitti taas ja keho sopeutui metsässä kulkemiseen.
Toisen puoliskon maisemat eivät tuntemattomampina jäsentyneet niin selkeästi, mutta mutapolut eivät niin haitanneet kun jalat olivat muutenkin märät, ja saipa koikkelehtia hieman eri tavalla niine sauvoineen. Tuntui, että hitsautui porukan kanssa tiiviimmin yhteen ja reissu muodostui yhteisvastuulliseksi; nauratti enemmän ja puhe kulki spontaanisti. Se oli myös oiva keino pitää ajatus muualla kuin murehtimassa makkarajalkoja. Nautintoa oli kipittää puolijuoksua alamäkiä ja kulkea ilman lamppua toisten valokeilojen avulla - se auttoi tarkastelemaan ympäristöä, joka ei ollut lainkaan pilkkopimeä. Tauot alkoivat tuntua siinä mielessä, että minuutinkin liian pitkä istahdus jähmetti jalkoja hetkeksi. Pahin taitekohta tuli ehkä ennen viimeistä laavua ennen Ampujien majaa, jolloin jalkojen väsymys otti yli, mutta aivan tovin istuminen lootusasennossa palautti niiden elinvoiman. Myös Tanjan huomio, että tämähän vastaa jalkojen väsymystä tavallisen rinkkavaelluksen lopuksi, palautti suhteellisuudentajua.
Valosaasteen hehkussa oli ihan kiva talsia, varsinkin kun mieli pisti selviämiskeinoksi jukeboxin soimaan ja siinähän sitten kuuntelin kappaleita, joihin pystyi ulkoistamaan vaikeita tunteita ja tuntemuksia. Musiikin dynamiikka palautti kehonkin vireyttä, ja vasta asfalttipätkällä piti työntää musisointi taka-alalle, kun muiden kunto huolestutti liikaa. Siitähän nuo tokenivat, mutta omatkin keinot pysytellä virkeänä alkoivat hiipua muiden uupuneista katseista. Siksi Palokkajärven rannalla tuntui olo jo vähän tunneköyhältä, kun keskittyi liiaksi uupumukseen. Loppuun selvittiin kuitenkin vielä melko järkevästi puhellen ja tulihan sieltä tyytyväisiäkin ilmeitä. Kotona jaksoin hoitaa jalkoja hetken kylmällä, hulauttaa kengät puhtaammiksi ja hörpätä vettä; sänkyyn päästyäkin piti hetki venytellä, että olisi kivuilta pystynyt nukahtamaan.
Seuraavana päivänä paikat ovat väsyneet, mutta aivan kunnossa. Pieni vilustumisenpoikanen yritti kimppuun, venyttelyä ja hierontaa kaipaisi ja arkitodellisuuteen palaaminen hurjan Halloween haikin jälkeen on vähän mälsää. :) Reissu oli mulle antoisa kokemus, koska se opetti taas paljon, kuten tekevät pitkät patikkaretket ryhmässä. Epäilemättä lähtisin toistekin, (hieman etukäteissuunnitellen tosin). Miksi? Että oppisi paremmin. Opin tuntemaan omia selviytymiskeinojani ja kroppani viestejä ja kapasiteettia. Ylpeys tietty auttoi pitkälle, ja jännitys, ja yksityiskohdista ja kokemuksesta nauttiminen - seikkailu kannustavassa seurassa. Retken onnistumiselle sosiaalinen puoli oli älyttömän tärkeä, tärkein. Kerrankin sai rauhassa hölistä niitä näitä. Mua tosin jäi harmittamaan retken kurjat puolet joillekin, kun matkaa vilkkaasti tehdessä ei niitä tullut tarpeeksi huomioitua. Pitäis olla enempi silmää toisten murheille.
Seuraavia lenkkejä ajatellen elopainoa saisi keventää niin johan kevenisi jalkojenkin rasitus. Voisin ehkä viimein harkita vaelluskenkien ostamista, tosin tälle matkalle lenkkarit olivat hyvä valinta. Seuraavien reissujen valmistelussa saisin myös relata niin, että on aikaa käydä säännöllisen usein lenkillä ja tehdä laadukkaammin hommia. Vaan eipä se liikoja metsässä haitannut.
Kannatti jatkaa matkaa.
Viivi Mänttäri
Haikille valmistautuminen käsitti oikeastaan tasan 2 sauvakävelylenkkiä. Olen hieman laiska lähtemään kälylenkille, juoksu ja kaikki muu urheilu vetävät enemmän puoleensa. Olin myös ennen haikkia lähes viikon tekemättä mitään, koska yritin parannella selkääni kuntoon. Varustuksen kanssa oli hieman arpomista, koska minulla ei ollut kauheasti kokemusta tällaisista suorituksista. Aluksi päällä oli tuulipuku, kerrasto, t-paita sekä pitkähihainen t-paita. Päässä ja kaulassa buff ja jaloissa adidaksen lenkkarit. Tavarat oli pakattu haltin kevyeen reppuun, johon olen oikein tyytyväinen. Teleskooppisauvat tietenkin myös mukana ja uutukainen otsalamppu.
Matkanteko alkoi aamuhämärissä pienessä lumisateessa, joka kuitenkin yltyi koko ajan ja lopputuloksena lenkkarit ja tumput olivat märät reilussa tunnissa ja parin tunnin kohdalla oli aivan täydellisessä jäässä päästä varpaisiin. Tommi komensi laittamaan päälle kaikki varavaatteet ja antoi pipon lainaksi. Vaihdoin kuivat sukat ja muivipussit niiden päälle. Lämpeneminen tapahtui hitaasti, mutta sormi sormelta kädet alkoivat saada tuntoaistin takaisin ja pian kroppa oli taas mukavan lämmin. Jalat kastuivat matkan aikana uudestaan, mutta muovipussien ansiosta pysyivät kuitenkin lämpiminä. Minulle siis sopiva vaatetus tällaiselle nolla kelille taisi olla aika paljon enemmän kuin, mitä muilla oli päällä. Vaikka päälläni oli lähdössä olleiden varusteiden lisäksi sadeasu ja ylimääräinen kerrasto, en hikoillut matkan aikana tippaakaan.
Evääksi olin valinnut paljon eri laisia baaneja: kuivattuja, aurinkokuivattuja sekä patukoita. Lisäksi repusta löytyi 450g raejuustoa, palautusjuomaa, omena, kuivattuja mansikoita ja taateleita sekä vettä. Ihan kaikkea en syönyt, mutta varsin tyytyväinen olin eväisiini.
Kun olin päässyt yli kylmyydestä, matka sujui mukavasti ja jalat tuntuivat tosi hyviltä. Pitkät tauot eivät, minulle kuitenkaan sovi, sillä palelu alkoi aina heti, kun lopetin kävelyn. Ennen Peurunkaa tein vahingossa pienen lisälenkin, mutta se ei tahtia hidastanut. Peurungan jälkeen alkoivat sitten vaikeudet, kun akillesjäneteeni alkoi yhtäkkiä oikuttelemaan. Vanha vamma kilpaurheiluvuosilta päätti taas ärtyä. Kipu paheni koko ajan ja lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä raatobussin kyytiin 50km kohdalla. Harmitti kovasti, sillä muuten jalat ja kroppa tuntuivat tuolloin vielä todella hyviltä ja olisin halunnut jatkaa matkaan. Kävely bussipysäkiltä kotiovelle tuotti suura tuskaa, mutta onneksi kotona pakastimessa odotti kylmäpussi. Seuraavana päivänä akilles oli jo hieman rauhoittunut, jalkapohjat tuntuivat jyrän alle jääneiltä, mutta muuten kroppa tuntui melko normaalilta.
Kokonaisuutena oli todella mukava reissu, vaikka loppuun asti en päässytkään. Parempi kuitenkin pitää järki kädessä ja lopettaa oikeassa paikassa, niin voi sitten osallistua joskus uudestaankin :)
Viljami Halla
Pääsin perille koko 70 km matkan. Ehkä siinä on perää, että pään kestäessä kroppakin jaksaa, vaikka olisi vaikeaa. Olin tietenkin onnekas, ettei mitään varsinaista urheiluvammaa kehkeytynyt. Ensi kerralla valmistautuisin kuitenkin harjoittelun osalta paremmin. Nyt surkuttelin, että tuo matka vastaa minulle useamman viikon kävelyä. Kävelyaskelia tarvii siis saada enempi. Useammin liikun pyörällä tai pelaillen ja juosten, uidenkin. Reissulla ilmeisesti painoi myös edeltänyt flunssa sekä vähiin jääneet yöunet. Tenttejä ei voi välttää mutta nukkua täytyisi. Koska luin usein myöhään, jäi unirytmin johdosta viimeisenkin yön unet neljään tuntiin.
Lähtö oli suht pirteä vaikka aikainen olikin. Harmillisesti jalkakipuja alkoi ilmaantua jo ennen 20 kilometriä ja pääasiassa lihasjumit vain lisääntyivät koko matkan. Jalkaterätuntemukset olivat ohimeneviä mutta polven takaa pohkeen yläosa ja reiden alaosa kipeytyivät varhain. Vaiva auttoi arvostamaan sauvoja, jotka helpottivat joka askelta ja toivat menoon muutenkin enemmän asennetta alusta lähtien. Raatobussi kävi aika lähellä mutta onneksi puolimatkan jälkeen menohaluja taaslöytyi ystävien tuen, yleisen höpöttelyn ja matkalta hankitun lakupussin muodossa, maisemia unohtamatta! Pimeyden laskeutuminen, hiljalleen ja jäädäkseen, tuntui upealta syventäen metsäistä tunnelmaa. Seuraavan kerran uskoa koeteltiin sitten kaupungin sulkiessa meidät sisäänsä viimeisellä kympillä, jonka aikana jalat tukkeutuivat pahoin. Kotiin oli kiva päästä mutta siitä tunteesta ei hereillä kyennyt kauaa nauttia.
Eväitä syötiin melkein joka tauolla. Pysähdyksiä oli tiheässä ja yleensä lyhyitä. Rouskuttelin ainakin kukkakaalia, tavallista kaalia, porkkanaa, banaanin ja omenan, 2 keitettyä munaa, sardiinipurkin, juustoa hapankorpulla, suolaisia kurpitsansiemeniä, 2 suklaapatukkaa, pussillisen lakuja ja join magnesium-Novellea. Puolimatkan tienoilla lahtelainen vaihtui puhtaan ja raikkaan nimikkolähteeni, Hallanlähteen veteen. Olipa mukava tavata, upea lähde.
Kenkäni olivat Salomon XA Pro 3D maastojuoksukengät gorekalvolla ja ne toimivat hyvin. Sukat kyllä kostuivat ainakin hiestä ja välillä jalkaterää puristi, mutta sukkia vaihtamatta ja vain yhdellä pienellä teipillä selvisin. Kalvovaatteet olivat minulla hyvä valinta tasaisella vauhdilla liikkumiseen, lämpö pysyi hallinnassa enkä hikoillut kovin selästäkään, sillä reppu oli varustettu isolla tuuletusvälillä. On syytä huomata, että matkapäivä oli varsin märkä ja kolea. Lunta tuli eikä keli tahtonut kunnolla pakastaa. Sauvani olivat mallia teleskooppi. Toinen petti pari kertaa eikä sen enempää. Ehkä voisin kireämmällekin vääntää ne lukitukset. Hankalat käsilenkit hidastivat välillä liikkeellepääsyä.
Reittimme oli hieno ja suht hyväkulkuinen, ei liiemmin pinnoitettua tietä eikä toisaalta ryteikköäkään. Kotiin päin on kiva kulkea ja tykkäsin tosiaan pimeästä vaiheesta. Oli hyvä, että matkalla oli laavuja ja kotia, joilla saattoi istua hetken mukavasti ja venytellä koipia. Summaisin, että sauvat on melkeen ehottomat ja toimivat kengät tahi viritelmät. Halloween hike oli onnistunut hullutus, joka oli pitkälti itsensä haastamista ja josta jäi kiva fiilis.
Taina Hakala
Minun osaltani tämä nyt on vähän tällainen sairaskertomus. Vielä lähdössä tunsin olevani terveyden perikuva, mutta n. 5km Äänekoskelta käveltyäni alkoi tuntua että nyt on kyllä kuumetta tai jotain. Harkitsin kyllä jäämistä Suolahteen, mutta bussia olisi joutunut odottelemaan yli 5 tuntia, joten päätin lähteä ainakin vähän matkaa jatkamaan muiden mukana eteenpäin.
No, siinä sitten tulikin käveltyä vähän pitempään kuin oli tarkoitus. Yritin vain roikkua porukan mukana: en jaksanut seurata karttaa enkä katsella maisemia, enkä paljon puhuakaan muiden kanssa, kun kaikki voimat meni etenemiseen. Evästä kyllä oli, mutta se ei vaan maistunut, enkä myöskään juonut läheskään tarpeeksi, kun en jaksanut kaivaa vesipulloani esille. Nuukuuttani en voinut tilata taksia ja aloitekykykin oli jotenkin niin nollassa, etten kyennyt liftaamaankaan. Jotenkin sitten onnistuin raahautumaan Peurunkaan saakka pyörtymättä, ja sieltä sitten bussilla kotiin. Onneksi kaverit eivät jättäneet: Tommin piti suurinpiirtein istuttaa minut bussipysäkille, enkä varmasti olisi siinä tilassa sitä pysäkkiä omin avuin löytänytkään.
No, eipä tuosta rääkistä kuitenkaan mitään vakavampia jälkitauteja onneksi tullut. 15 tuntia unta kaaliin, niin olo oli jo paljon parempi. Tämmöistä pientä lenssua on vain pitänyt nämä pari päivää reissun jälkeen.
Varusteita minulla oli vähintäänkin tarpeeksi, sillä olin varautunut sekä pakkaseen että vesisateeseen- ja olihan noilla kamoilla toki käyttöäkin. Vastoin Tommin suositusta lähdin matkaan vaelluskengillä, koska ne ovat ainoat luottokenkäni. Lienenkö ollut lopulta ainoa jolla ei ollut mitään ongelmia hiertymien ja kastumisten suhteen?
Yhteenveto: Ihan hirveetä oli, mutta silti lähen uudestaan ensi vuonna!
Tanja Männistö
Olen oikeastaan iloinen ettei viime vuoden Halloween haikki toteutunut, koska olisin varmasti nääntynyt Jämsä-Jkl -välin 80 kilometrin jollekin kohdalle. Okei, positiivinen aloitus. Vuosi sitten kului ja taas oli mahikset päästä käpyttelemään ja eihän siitä ollut vuodessa toennut, joten mukaan piti lähteä. Ketutti, etten ehtinyt käydä kävelemässä yhtään pitempää lenkkiä ennen varsinaista reissua. Yhdelle Jopan päiväsauvakävelyretkelle ehdin, mutta siellä rymyttiin sen verran heikoissa maastoissa että matkaa kertyi vain vajaa 20 km. Päätin kuitenkin, että varmasti jaksan kävellä ainakin sen 40 km mikä tuli joskus vajaa kymmenen vuotta sitten käpyteltyä oman lippukunnan Nahkalilja-tapahtumassa.
Erona nahkaliljaan voin todeta, että siinä nukuttiin muutama tunti ja roudattiin mukana yöpymis- ja kokkaustarvikkeita ja matkasta vähintään puolet kuljettiin kovaa asfalttitietä vaelluskengät jalassa. Jalkapohjat olivat aika nestemäisessä kunnossa lopuksi. Halloween haikille päädyin lähtemään siis gorelenkkareissa, jotka sain hommattua vasta viikkoa ennen lähtöä. Edeltävän viikonlopun flunssailun takia ei kenkiä pahemmin päässyt sisäänajamaan, joten tyydyin käpyttelemään niillä yliopistolla sekä käymään torstaina ennen haikkia tunnin verran sauvomassa kenkulit jalassa. Tällä sisäänajolla oli sitten lähdettävä, mikä kyllä epäilytti aikas paljon. Mukana roudasin varmuuden vuoksi crocseja, jotka olisin voinut parien sukkien ja muovipussien kera pistää jalkaani gorelenkkareiden todistauduttua epäsopiviksi jalkoihini. Tähän ei onneksi menty. Ekan kilsan jälkeen pistin rakkolaastarin toiseen jalkaan ja jo kotona olin teipannut molemmat isovarpaat ja akillesjänteet. Toinen akillesteippaus lähti liikkeelle ja korvasin sen siis tuolla rakkolaastarilla. Jalat roikkuivat ihan tyytyväisinä mukana kuulostellessani koko ajan kauhulla millon ensimmäinen rakko tekee tuloaan. Parinkymmenen kilometrin kohdalla laavulla lisäsin vielä jalan päälle teippiä ja näillä teippauksilla kengät toimivat ihan moitteettomasti, edes sukat eivät kastuneet nilkasta mahdollisesti sisään sukeltavasta lumesta. Tosin todettakoon, että takana käveleminen oli selkeästi taktinen veto kun muut olivat jo tehneet helposti kuljettavan uran ;). Jos en olisi ollut niin skeptinen kenkien suhteen niin tuskin olisin tullut edes ajatelleeksi niitä koko kävelyn aikana, sillä teippausten oltua paikallaan kengät eivät edes sitkeästi pienenpientäkin kolotusta etsivälle mielelle tarjonneet minkäänlaista virikettä. Olipas tylsät kapistukset, ehkä kuitenkin kiitos niille siitä.. Kotona ne eivät edes kaipailleet erityistä kuivatusta, olivat ainoastaan hieman kostuneet varpaiden kohdalta.
Päällä minulla oli yksi pitkähihainen tekninen paita ja toinen samanmoinen T-paita. Alkumatkan oli kylmä ja välillä kuljin goretakki päällä eikä silti tarvinnut hikoilua pelätä. Jalassa minulla oli jonkun sortin verkkovuorelliset ulkoiluhousut ja laavutauolla lisäsin myös pitkät kalsarit jalkaan kun oikea polvi oli alkanut viidentoista kilsan kohdalla vihloa ikävästi ja toivoin, että syynä olisi jalkojen hieman pakasteinen tila. Lisävaatetus auttoi eikä vihlonnasta kuulunut enää loppumatkasta mitään.Siinä 50 km kohdalla lisäsin kahden paitani päälle fleecepaidan ja goretakki sai painua pysyvästi reppuun lomalle. Alkumatkan kosteahkossa lumisateessa fleece tuskin olisi toiminut mahdottoman hyvin sillä se olisi kuitenkin kastunut ikävästi.
Yleisesti vaatetta oli mukana aika sopivasti. Kaksista varasukista toiset lainasin sukkansa kastelleelle Hillalle, joten kuljin itse samoissa sukissa koko matkan. Kyseessä olivat suht ohkaiset vaellussukat, jotka oli myös vihreät eli aika söpön väriset :). Sukille kuuluu varmasti iso kiitos siitä että matka sujui jalkojen osalta mukavasti. Kiitos vihreät sukat!
Otsalamppu oli myös ihan pop heti Peurungan jälkeen kun harmaa päivä kääntyi iltaan. Näimme tosin Hallalähteen ja Peurungan väliä kulkiessamme sinistä taivasta ja aurinkokin vähän pilkisteli. Nättiä. Toinen mitä en vaihtaisi olivat kävelysauvat, ne kevensivät jalkojen työtä eikä lykkimistä tarvinnut säästellä, sillä kävellessähän voi käsiä lepuuttaa milloin vain. Jalkojen kanssa on vähän eri juttu kun tuo käsilläkävely ei vielä aivan tyylipuhtaasti suju :(. Hetken kun sääti käsillä jotain ja lykkiminen jäi niin huomasi heti, että sai tehdä jaloilla enempi töitä, että pysyi muiden vauhdissa.
Eväänä minulla oli pussillinen jogurttipähkinöitä ja kuivahedelmiä Punnitse&Säästästä, puoli pussia Hyvää Makumaasta -karkkeja, puolikas Geisha-suklaalevy ja puolikas pikkuleipäpussukka sekä päärynä, satsuma ja 3 kpl kananmunalla, juustolla ja paprikalla täytettyjä ruispaloja. Lähdössä juotavaa oli 2 litraa juomapussissa. Moiseen oli lykätty magnesium ja kalsiumtabletit, sokeria ja sitruunamakujauhetta. Pelkäsin, että se olisi täysin juomakelvotonta ja nestehukkaantuisin huomaamattani sitä vältellessä. Ei sotkua hyväksi voinut sanoa, mutta kyllä se urheilujuoman voitti moninkertaisesti, joten sitä lipittelin sitten ilmeisen ahkerasti kun koko reissun aikana sai juosta tarjonnasta riippuen puskassa, vessassa tai huussissa noin kymmenen kilometrin välein. Täydensin vettä Peurungassa noin litralla eli koko reissun juomasaldoksi tuli noin 2 litraa plus Peurungassa karmealla kiireellä kurkkuun kaadettu hyvin lämmittävä (onneksi ei ihan polttava) kaakao. Eväitä ei ollut yhtään liikaa, leipiä olisi voinut olla ainakin yksi lisää. Huomattavaa oli tosin, että viimeisen 10 km aikana ei tehnyt mieli enää syödä. Jalkoja kaiketi sattui sen verran että pysähtyessä halusi ainoastaan istua ja suoda jalkarukille lepotauon. Mukaan ottamani istuinalusta osoittautui myös painonsa arvoiseksi, sillä sen avulla betonipossujen päällä istuminen tuntui oikeastaan taivaalliselta eikä takamukseen leviävä kylmyys pakottanut heti takaisin jaloilleen. Suosittelen.
Peurungan kohdalla jalat alkoivat jo olla väsyt, mutta eivät sentään vielä kipuiset. Siihen asti matka olikin mennyt kauhulla jalkojen ja kenkien yhteensopivuutta pohtiessa. 50 km kohdalla raatobussipaikan lähestyessä ei vielä käynyt mielessä lähteä siihen, sillä vaikka jalkoja väsyttikin, tuntui myös siltä, että kyllä tässä vielä jaksaa kulkea. Viimeiset kymmenen kilometriä lienivät pahimmat kun kuljimme Ampujien majalta teollisuusalueen läpi Palokkajärven kulmalle. Asfaltti oli ihan vika alusta 60 kävelyn kilometrin jälkeen. Lisäksi posotimme 50 minuuttia putkeen pysähtymättä ja suora asfalttitie oli lähinnä masentava ja siinä kohtaa tuli pohdittua että miksi korvessa sitä lähtee tällaiseen. Palokkajärvelle tultuamme ei voinut enää harkita raatoilua, koska matkaa oli "naurettavan" vähän. Tosin ensimmäiset 5 ja viimeiset 5 kilometriä tuntuivat olevan valovuosien päässä toisistaan siinä kuinka vauhdikkaasti ne taittuivat tai miltä ne jaloissa tuntuivat. Hassu hölkkäköpöttelyt vähän piristivät yksitoikkoista kävelyä ja hetkellisesti nopeuttivat tahtia. Meno oli sinänsä psykedeelistä, että astuit niin taikka näin niin joka tapauksessa sattui. Oikeastaan polvesta alaspäin jalkaparat lähestyivät tiensä päätä, kysymys oli vain siitä alkaisiko raatokello piristä ennen määränpäähän pääsemistä. Hiljaa hyvä tulee ja sitä rataa eli kyllä sieltä perille tultiin.
Oukei, ens vuonna lähtisin juu. Varusteet oli oikeasti aika napit säähän nähden, eväitä ottaisin kyllä vähän enemmän sillä ne yhdessä jutustelevan seuran kanssa vievät aikas pitkälle. Kävisin myös kävelemässä enemmän etukäteen ettei loppuvaiheen jalan siirto toisen eteen olisi ihan niin tuskallista. Lisäksi oli aika kettumaista, että kävelyä seuraavana yönä ei oikeastaan saanut nukuttua kipeiden jalkojen takia. Kamoon senkin särkijät, pääsitte jo lepoon, eikö teille mikään riitä! Homma ois varmaan myös miellyttävämpää jos painoa ois se viis kiloa vähempi, sehän ois meinannut samaa jos nyt olisin kävellyt ilman reppua.. Mut kahtellaan miten tässä vuosi laahustelee seuraavaan :). Loppupeleissä oli kiva kokemus, jonnekin 60 kilometriin asti oli oikeesti tosi rattoista. Siinä viimosella kympillä päästiin sit siihen päätä vastaan tappeluun, mut kaipa sekin oli välttämätön osa reissua. Perillä oli sit vaikea uskoa, et enää ei tartte siirrellä jalkoja. Elämän pieniä ihmeellisiä asioita..
Info
Pimeä ja pitkä pyhäinpäivänä järjestettävä Halloween Hike on tämän syksyn mahdollisuus omien rajojensa etsimiseen.. Talsimme ylipitkän retken yhden päivän aikana. Aloitamme pimeällä hyvin varhain aamulla ja pääsemme perille pimeällä. Kävelyaikaa kertyy kellon ympäri ja liuta taukoja siihen päälle joten matkaa taitetaan Paljon.
Halloween Hike kävellään Äänekoski - Jyväskylä välillä seuraillen Äänekosken ulkoilureittejä ja metsoreittiä. Pisimmillään matkaa kertyy yli 65km! Reitin varrelta saa hyvin juoma- ja ruokatäydennystä. Reitiltä pääsee myös helposti pois julkisella liikenteellä jos iskee liian paha uupumus tai muita vaivoja.
Halloween hike on sukua partiolaisten nahkaliljalle, 24 tunnin kävelytapahtumille ja sysimustalle satkulle. Jos kiinnostuit niin Tommille voi ilmoittautua vaikka heti. Harjoitteluksi suositellaan kaikkea mahdollista jalkojen liikuttelua: juoksua, kävelyä ja sauvakävelyä.
Ilmoittautuneita: Tommi, Tanja, Viivi, Anonyymi S, Anonyymi I, Hilla, Antti M, Suvi, EK, Johannes, Mjev?, Timo, Taina, Matias, Viljami
Halloween Hike on sukua partiolaisten nahkaliljoille. Nahkaliljoista poiketa Halloween haikissa ei kävellä 24 tuntia vaan tavoitteena on kävellä jokin erittäin pitkä reitti ilman yöpymistä. Vuorokauden kävelyn ovat järjestäneet ainakin Tampereen kotkat ja tiedetään moisia harrastettavan myös eräopaskoulutuksessa jollaisessa Jopan vpj Sini pääsi kävelyä kokeilemaan:
Ihan jees oli kokemus! Se 50 kilometriä oli yllättävän helppo kävellä, tuli vaivattomasti. Eniten oon ihmeissäni, etten hajottanu itseäni siellä vaan oikeestaan korjasin (jalat oli kipeät jo lähtiessä, mutta nyt ne voivat hyvin). Tosiaan meidän ryhmä teki opiston kaikkien aikojen ennätyksen, koska kukaan (edes opettaja) ei ole kävellyt 103 kilometriä, kuten meistä neljä teki. Mulla oli GPS mukana, joten sain tarkasti koko matkan sekä liikkeelläolo-ajan (joka oli n. 12 h). Mun alkuperäisenä tavoitteena oli selviytyä siitä 30 km minimimatkasta, joka jokaiselta vaadittiin, hajottamatta itteeni, ja katsoo sitten, kuinka jaksaa lähtee painaan sitä loppuaikaa. Tarkoitus oli myös valvoa se 24 h, että sais jonkinlaisen käsityksen, millasta se olis täydessä hiilaribuustissa. :D Sen teinkin, mutta pahus kun meitin kävelypoppoon muut vähä väsy viimosella kierroksella ja halus vaan mennä saunaan, niin mulla ei ollu sitte enää kävelykaveria, jonka kanssa jatkaa, joten jäin hengailemaan base camppiin (meillä oli sääntö, ettei saa kävellä yksin). Kyllä siinä sitten kohtuullisen väsy tulikin, kun pysähtyi, ja loppujen lopuksi taisin nukahtaa siinä aamu-seitsemältä, kun Pasi (ohjaaja) tuntui kyllästyvän mun kälätykseen. Aamulla sitte vetäsin lämpimikseni hölkkäillen 5,6 kilometrin matkan, joten loppusaldoksi taisi tulla 56,2
Tapahtumassa on tarkoitus ottaa hieman mittaa itsestään ja samalla tutustua johonkin vähemmän tunnettuun pitkään vaellusreittiin. Matka on pitkä ja vaatii osallistujilta sitkeyttä, kohtuullista kuntoa, henkistä kanttia ja erityisesti rentoa ja reipasta mieltä. Hyvässä porukassa kulkiessa matka taittuu aivan huomaamatta.
Varusteet
Repulla ei ole pakollista minimipainoa kuten nahkaliljoissa. Pikemminkin mitä kevyempi reppu on niin sitä parempi ja helpompi on matkaa taittaa. Seuraavassa on listattu pakolliset selviytymisvarusteet:
- Hyvät kevyet kengät esim. maastojuoksulenkkarit ( Vaelluskengät voivat olla liian raskaat )
- Toimiva puhelin (akku täynnä!) vesitiiviisti pakattuna
- Ensiapupakkaus (urheiluteippiä, laastaria, ideaaliside)
- Tulitikut tai sytkäri vesitiiviisti pakattuna
- Otsalamppu
- Pilli
- Vesipullo tai -pussi
- Tuulenpitävä takki
- Evästä ( hiilihydraattipitoista, nopeasti sulavaa, merisuolaa tai muuta magnesiumia sisältävää)
- Päähine
- Vaihtopaita
- Vaihtosukkia
- Muovipussit mahdollisesti kastuvien kenkien eristeeksi
- Käsineet
- Karttasuojus
- Kompassi
- WC-paperia
- Kartta ( saa järjestäjältä )
Suositellut varusteet:
- Kävelysauvat ( nopeuttavat ja keventävät kulkemista huomattavasti )
Reitti on helposti ajettavissa maastopyörällä joten voi myös houkutella jonkun kaverin fillarilla mukaan kannustamaan. Erityisesti loppumatkasta voi olla kannustajista paljonkin iloa...
Valmistautuminen
Aivan kylmiltään pelkältä sohvaperunapohjalta haikille ei kannata lähteä. Lähtijöiltä edellytetään kokemusta retkeilystä tai muusta pitkäkestoisesta liikunnasta.
Kenkien pitää olla varmuudella sopivat ja hyviksi koetut. Jos saat kengistäsi tavallisella vaelluksella rakkoja niin älä lähde niillä Hallowwen haikille!
Kävelyyn kannattaa valmistautua käymällä pitkähköillä sauvakävelylenkeillä tai muuten vaan patikoimassa lokakuun aikana. Hyvä tilaisuus valmistautumiseen ovat Jopan lenkkiryhmän torstailenkit joilla voidaan yhdessä sauvakävellä lähiseudun metsäpoluilla.
Normaalikuntoinen henkilö jaksaa mainiosti kävellä Halloween haikissa kuljetun matkan. Tärkeintä on ylläpitää matkan aikana kropan energia- ja nestevarastoja niin väsähtämistä ei pääse tapahtumaan. Jalkoja pitää myös rasittaa mahdollisimman monipuolisesti eli vaihdellen eri lihasryhmiä. Kannattaa siis välillä myös hölkätä lyhyitä pätkiä eikä pelkästään kävellä. Tällä estää tietyn yksittäisen paikan ylirasittumista.
Pitkä matka voi kuitenkin aiheuttaa pieniä ongelmia hiertymien, rakkojen ja lihaskramppien muodossa. Hiertymiltä ja rakoilta välttyy käyttämällä varmasti hyväksi todettuja sukkia, pitämällä jalkansa kävelyn aikana kuivina (varasukkia!) ja suojaamalla jo etukäteen arat paikat. Rakkolaastarit, leukoplast ja urheiluteippi ovat hyviä suojaamaan jalkaterien rakkoherkkiä kohtia. Jalkojen rasvaaminen auttaa myös. Notkea ja vetreä iho kestää paremmin kulutusta kuin kuiva ja koppura. Nivuset ja reidet ovat pitkällä matkalla myös alttiita hiertymille. Käytä hyviä saumattomia keinokuitualushousuja ja suojaa hiertyvät paikat jo lähtiessä valkovaseliinilla. Lihaskrampeilta paras suojaus on totuttaa jalkoja kävelyyn jo etukäteen ja varmistaa kävelyn aikana suolatasapainon säilyminen.
Ilmoittautuminen ja lisätietoja
Ilmoittaudu mukaan Halloween haikkiin lähettämällä postia Jopan retkihemmolle Tommille. Ilmoittaudu mahdollisimman pian. Tommilta voit kysyä myös lisätarkennuksia retkestä.
Aikataulu ja reitti
Bussi lähtee lauantaiaamuna 6.11. klo 0615 Jyväskylän matkakeskuksesta. Ole paikalla matkakeskuksessa jo klo0600!
Lähdemme Äänekoskella kävelemään heti, kun bussi on perillä.
Reitti seurailee metsoreittiä Suolahdesta Peurungan kautta Jyväskylään. Metsoreitin eri osuudet on nähtävissä seuraavista kartoista:
- Äänekoski - Suolahti n. 12km
- Nakertaja
- Suolahti-Laukaa 26km
- Haapala-Peurunka
- Peurunka-Ampujien maja 22.4km
- Ampujien maja - Kortepohja 10km
Kannattaa tulostaa nämä kartat mukaansa. Myöhemmin on tulossa vielä tarkempi maastokartta.
Ilmoittautuneille lähetetty infoviesti
Tervetuloa mukaan Halloween hikelle! Meitä on kasassa jo mukavan iso porukka :) Vielä
ehtii houkutella kavereitakin mukaan ;)
Reitti ja kartat
----------------
Reitti on nyt piirretty karttaan ja se seurailee muutamaa pientä poikkeusta
lukuunottamatta metsoreittiä. Äänekosken kulmalla tehdään pientä maisemakurvailua.
Piirsin myös pari vaihtoehtoista reitinvalintaa mutta muitakin valintoja on. Varsinkin
matkan loppupuoliskolla on helppo siirtyä kulkemaan isomman tien varteen bussien
ulottuville jos alkaa tuntua siltä, että matkanteko käy liian rankaksi.
Suunniteltu reitti google mapsissa:
http://maps.google.com/maps?f=q&source=s_q&hl=en&geocode=&q=http:%2F%2Fhazor.iki.fi%2F201
0%2Fhalloween_hike%2Fhalloween.kml&sll=37.0625,-95.677068&sspn=14.206456,76.376953&ie=UTF
8&ll=62.445054,25.819244&spn=0.564137,1.19339&z=10
Reitille osuu paljon kaikenlaista kivaa kuten historiallinen pässinrata,
Hietasyrjänkankaan hieno harju- ja suppa-alue, Kuusaankoski jne.
Reitin palvelut
---------------
Merkkasin tarkempaan karttaan sinisilla pallukoilla reitin varrella olevia lähteitä ja
muita vesipisteitä. Täysin varmoja vesipisteitä ovat Runninlähde (tosin maistuu raudalle
ja on vaikea löytää), Hietasyrjänkankaan eteläpuolella oleva Hallalähde (erittäin hyvää
vettä!), Kuusaan kahvila (jos on auki), Peurungan kylpylä ja Vihtavuoren huoltoasema.
Näillä pitäisi pärjätä jo ihan mainiosti mutta mikään ei estä tutkimasta muitakin reitin
varrella olevia lähteitä.
Lisämuonitusta saa halutessaan Suolahdesta (pitää poiketa keskustaan), Kuusaan kahvilasta
(jos on avoinna), Peurungasta (ravintola ja snacks-automaatti ainakin löytyvät), Laukaan
keskustasta (sivussa reitiltä), Vihtavuoren huoltoasemalta ja Tiituspohjan keskustassa
olevasta kaupasta. Tiituspohjassa on myös ravintola.
Reitin varrelta löytyy useita laavuja ja monta kotaa. Kaikkien näiden yhteydessä on myös
ulkohuussi joten puskassa ei tarvinne kovin usein kykkiä. Useimmat laavuista on
merkittynä reittikarttaan mutta muutama puuttuu. Näiden tarkat paikat kannattaa tarkistaa
latukartoista:
http://intra.aanekoski.fi/latuinfo/images/stories/kuvat/latukarttanakertaja.gif
http://intra.aanekoski.fi/latuinfo/images/stories/kuvat/metsoreitti.jpg
http://www.laukaa.fi/upload/docs/vatti/metsoreittipeurunka_haapala.pdf
http://www.laukaa.fi/upload/docs/vatti/metsoreittipeurunka_ampujienmaja.pdf
http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/35364_palokka-vaajakoski2010.pdf
Yllälistatuista latukartoista näkee myös eri etappien välimatkoja.
Raatobussi
----------
"Raatobussin" kyytiin pääsee ensimmäisen kerran Suolahdesta. Seuraavan bussin voi napata
Hietasyrjänkankaan jälkeen Kuusasta tai Peurungasta. Varsinkin Peurungasta kulkee tiuhaan
busseja ja ainakin sinne asti uskon kaikkien jaksavan. Peurungan jälkeen onkin taas
jaksettava Vihtavuoreen asti, että pääsee seuraavan kerran bussien reitille.
Vihtavuoresta Tiituspohjaan asti on hyvä pätkä evakuoitua bussiin koska paikkuri 41
kulkee silloin laukaantietä pitkin ja Tiituspohjan halki. Tiituspohjan ja Seppälänkankaan
välillä ei pääse bussiin ennen kuin taas Laukaantieltä tai sitten lopulta Kaakkolammelta
tulevan 25/25K-vuoron kyytiin.
Konnevesi - Jyväskylä 11:15 - 12:40 vakiovuoro
Äijälä 11:30
Korkeakoski 11:35
Kuusa 11:45
Peurunka 11:50
Laukaa 12:00
Tiituspohja 12:15
Valio 12:20
Äänekoski - Jyväskylä 14:15 - 15:53 paik 41
Suolahti 14:25
Valkola 14:45
Peurunka 15:00
Vehniäntie 15:03
Laukaa 15:10
Sikomäki 15:27
Tikkisentie 15:28
Pekkalantie 15:29
Ala-kuukkalantie15:30
Ylikäytävä 15:31
Korpelantie 15:32
Halttusentie 15:33
Laitisentie 15:34
Tiituspohja 15:35
Niittytie 15:36
Laurintie 15:36
Toivontie 15:37
Pielislehdontie 15:37
Mestarintie 15:38
Tiituspohjan TH 15:39
Ampumaradantie 15:39
Yritystie 15:40
Valio 15:41
Sama vuoro paik 41 kulkee samaa reittiä Peurungasta alkaen myös seuraavina aikoina:
Peurunka - Jyväskylä 10:20 - 11:08
Peurunka - Jyväskylä 14:05 - 14:53
Peurunka - Jyväskylä 16:05 - 16:53
Peurunka - Jyväskylä 17:05 - 17:53
Peurunka - Jyväskylä 19:10 - 19:58
Peurunka - Jyväskylä 20:10 - 20:58
http://www.jyvaskylanliikenne.fi/aikataulut/paikallisliikenne/12534-41-peurunka-laukaa-vi
htavuori-tiituspohja-jyvaeskylae-keskussairaala
Suolahti - Jyväskylä 17:30 - 18:45 vakio
Vatia 17:37
Peura 17:40
Kuusa 17:45
Peurunka 17:55
Laukaa 18:05
Leppävesi 18:19
Hiekkapohja 18:20
Tiituspohja 18:20
Valio 18:35
Kangaslammelta pääsee keskustaan ja kortepohjaan linjalla 25
http://www.jyvaskylanliikenne.fi/aikataulut/paikallisliikenne/12507-2525k-kaakkolampi-kes
kusta-laajavuori-haukkalapalokankeskus
Lähtö
-----
Muistakaa, että bussi Äänekoskelle lähtee ensi lauantaina matkakeskuksesta klo06:15.
Olkaa paikalla jo klo06:00! Lipun ostamisen kanssa ei kannata hätiköidä vaan voidaan
ostaa ainakin ei-opiskelijoille ryhmälippu tiskiltä.
Ryhmät
------
Matka on pitkä ja meitä on parhaassa tapauksessa jopa 16 talsijaa... Tämä tarkoittaa,
että sama vauhti ja sama taukorytmi eivät mitenkään voi sopia kaikille. Hitaimmat
tuskaantuvat nopeimpien vauhtiin, nopeimmat kyllästyvät hitaimpien tahdissa ja
hätäisimmät paleltuvat tauoilla verkkaisimpien vasta etsiessä suklaapatukkaa repustaan.
Teemme siis retkellä siten, että ryhmäänny matkan kuluessa sen mukaan millaista tahtia
kukin haluaa pitää. Yritetään kuitenkin alkumatka Äänekoskelta Suolahteen kulkea
suurinpiirtein yhtenä ryhmänä niin varmistetaan, että kukaan ei ainakaan polta patteriaan
tyhjäksi heti ensimmäisen kahden tunnin aikana. Poislukien mahdolliset juoksuintoilijat,
jotka saavat ravata samantien karkuun. Suolahdelta eteenpäin jakaannutaan sitten
luontevasti sopiviin ryhmiin. Ketään ei jätetä kulkemaan yksikseen ellei aivan
välttämättä sitä itse halua.
Turvallisuus
------------
Varmistetaan muutamalla tarkistuspisteellä, että kaikkien matka etenee hyvin ja
suunnitellusti eikä tapahdu mitään eksymisiä. Kukin ryhmä lähettää minulle tekstiviestin
aina saavuttuaan johonkin seuraavasti kohteista:
Hietasyrjänkangas
Kuusaa
Peurunka
Vihtavuori (huoltoasema)
Tiituspohja (Majajärvi)
Ampujien maja
Viestissä ryhmä kertoo miten matka sujuu ja ketkä kaikki ovat ryhmässä mukana.
Jos joku keskeyttää ja siirtyy odottamaan bussia niin tästä on myös ehdottomasti
lähetettävä minulle viesti.
Tämän lisäksi minun pitää saada teiltä jokaiselta etukäteen kännykkänumeronne, että voin
tarvittaessa soittaa teille kävelyn aikana. Hoidetaan tämä siten, että lähetätte jokainen
minulle tekstiviestin numerooni 050-5836044 ja laitatte mukaan oman nimenne niin tiedän
kenen numerosta on kyse. Samalla jää minunkin numeroni teille talteen.
Varusteet
---------
Muistakaa vaatettautua sään mukaan. Juuri nyt sääennuste lupaa lauantaille niukinnaukin
plussan puolella pysyvää keliä. Nyt kannattaa viritellä pakkastansseja, että saataisiin
mieluummin pieni pakkaskeli. Mieluummin vähän pakkasta ja kuivaa kuin kaksi astetta
lämpimämpää ja märkää.
Tarkempi varustelistaus on halloween hiken kotisivulla:
http://www.jopary.net/retket/2010/halloween
Huomatkaa erityisesti seuraavat asiat:
- Mitä vähemmän kannettavaa sitä paremmin jaksaa kävellä
- Hiertymiin ja rakkoihin pitää jokaisen varautua.
- Lamppu ja kompassi ovat ehdottoman pakollisia varusteita
- Juotavaa pitää olla tarpeeksi mutta ei liikaa. Tunnettehan oman
nesteytystarpeenne?
- Sopivalla vaatetuksella
saa pidettyä juomistarpeen hyvin kurissa. Älkää siis ylipukeutuko
vaan varatkaa sellaiset asusteet joilla on helppo säätää lämpötilaa
(päähine, kaulaliina, käsineet ym.). Vaatetus on silloin sopiva, kun
ette tarkene seisoskella paria minuuttia kauempaa. Mitä vähemmän
hikoilette sitä vähemmän joudutte juomaan ja sitä epätodennäköisemmin
kärsitte nestehukasta ja krampeista. Hikoilu poistaa suoloja ja
niiden puute kuten myös nestehukka voi aiheuttaa kramppeja.
Kuoritakki suosiolla reppuun (jos ei sada) ja jotain ihan muuta
ja kevyempää päällikerrokseksi.
- Evääksi jotain kevyttä mutta energiapitoista. Energian tarve ei ole
mitenkään erityisen suuri vaikka niin äkkiä voisi kuvitella. Vauhdin
pysyessä maltillisena kroppanne polttavat pääasiassa rasvaa ja sitä
meillä kaikilla riittää. Syömällä säännöllisen tiheästi jotain
hiilihydraattipitoista varmistaa myös verensokerin pysymisen hyvällä
tasolla ja mieli pysyy samalla reippaana. Hyvää evästä on esim.
rusinat, banaani, suklaa, karkit, kuivatut hedelmät, leipä, sipsit jne.
Suolatasapainon varmistamiseksi kannattaa ottaa mukaan merisuolaa. Jos
merisuolaa ei ole niin tavallinenkin suola toimii jotenkuten.
Jos joku haluaa oikeasti kokkailla jotakin niin kannattaa olla
yhteydessä Siniin ja Ilkkaan, jotka tätä jo suunnittelivat.
- Tauot eivät saa olla liian pitkiä. Matka etenee parhaiten, kun pitää
"koneensa" koko ajan lämpimänä ja käynnissä. Tämä tarkoittaa, että
liian pitkäksi aikaa ei kannata pysähtyä koska lihakset ehtivät
viilentyä ja varsinkin matkan loppupuolella jäykistyä. Pitkän tauon
jälkeen liikkeelle lähteminen on erittäin hankalaa. Samalla joutuu
henkiseen taisteluun oman mielensä kanssa: pää sanoo, että enää ei
halua/kykene/viitsi kävelemään mutta nämä ajatukset on vain ohitettava.
Taukoja pitää kuitenkin olla Paljon.
- Sauvat... Suosittelen ehdottomasti sauvoja. Niillä lisää kokematonkin sauvoja kulkemaansa matkaa huomattavasti
ja saa myös paljon lisää nopeutta. Sauvojen kanssa etenee 1-2km/h nopeammin kuin ilman sauvoja
ja samalla säästää jalkoihin kohdistuvaa rasitusta (painoa) vähintään
käsien painon verran mutta käytännössä paljon enemmän jos yhtään osaa
sauvoilla lykätä. Sauvat auttavat myös jos sattuu saamaan
jalkavaivoja...